Jumalan huolenpito
Jumalan huolenpito
Matteuksen evankeliumi, luku 6:
(Rinnakkaispaikka: Luuk. 12:22-34)
25. "Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne?
27. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28. Miksi te kannatte huolta vaatteista? Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne tee työtä eivätkä kehrää.
29. Kuitenkin minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30. Jos siis Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa mutta huomenna joutuu uuniin, eikö hän paljon ennemmin vaateta teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tai 'Mitä juomme?' tai 'Mitä puemme päällemme?'
32. Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä.
33. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.
34. Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 6:25-34)
25. "Murehtiminen" merkitsee, että ihminen pelkää tulevaisuutta ja unohtaa Jumalan vakuutuksen, että hän on meidän kanssamme joka päivä. Jeesus ei kiellä tunnollisuutta ja huolehtimista. Jumala on antanut meille elämän, kaikkein suurimman, eikö hän silloin huolehtisi siitä, mikä on paljon pienempää: ruuasta ja vaatteista? Tässä ei siis puhuta velvollisuuksien laiminlyömisestä, vaan varoitetaan, ettei pidä antaa maallisten asioiden ja olosuhteiden viedä ajatuksia harhateille, niin että Jumalan huolenpito unohtuu. Murehtiminen on turhaa (27-29), se osoittaa uskon puutetta (30-31), se on pakanallista (32). Se, joka muistelee jatkuvasti, mitä Jumala on tehnyt menneinä aikoina (Ps 42:7), ei voi ajatella murehtien tulevaisuutta.
26. »Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle ... » (Job 12:7). Opi linnuilta vapautta murheista.
27. Kukaan ei voi murehtimisellaan pidentää ikäänsä. Siitä voi pikemminkin olla päinvastaiset seuraukset. Ihminen tuhlaa siinä elämänvoimiaan hukkaan. Jumala on määrännyt ihmisen elämän pituuden, ja koska asia on niin, huolet ainoastaan kuluttavat elämän lankaa. Elämän tarkoituksen ja sisällön antaa luottamus Jumalaan.
28. Jumala huolehtii kukista ja ruohosta, pukee metsän ja vuoren kasvit sellaiseen loistoon, jonka vertaista ei ollut Salomollakaan. Hän huolehtii epäilemättä myös lapsistaan. Kukka elää vain päivän, mutta ihminen ikuisesti. Ponnistelu ja työnteko oli miehen tehtävä, kehrääminen oli naisen työtä.
29.Salomo oli tarunomaisen rikas. Siitä kerrotaan mm. 1 Kun 3:13.
30. Oli vaikea löytää polttopuita, ja siksi oli tapana polttaa ruohoa. Uuni oli oikeastaan savipata, jota voitiin siirrellä. Köyhät paistoivat leipänsä sellaisessa. Padan alla poltettiin ruohoa, jolloin tuli kuuma, mutta pian sammuva liekki, niin lyhytaikainen, että sitä käytettiin sananlaskuna (Ps 118:12; Saarn 7:7). Ilmaisu »te vähäuskoiset» esiintyy Matteuksella neljä kertaa ja Luukkaalla kerran. Samalla kun se on ystävällinen ojennus, se on kehotus kasvamaan uskossa.
31. Jeesus haluaa oikeastaan sanoa, että ei pidä tulla levottomiksi tai kiusata itseään pelolla ja epäuskoisilla ajatuksilla. Jeesuksen opetuslapsilla on kaikkina aikoina ollut syytä ottaa tämä kehotus huomioon.
32. Jumala tietää jo ennen kuin rukoilemme, mitä me tarvitsemme (j. 8). Se, että hän tuntee meidän tarpeemme, merkitsee myös että hän pitää meistä huolen, Ef 3:20. Pakanat mainitaan tässä yhteydessä siksi, että he eivät tunne Jumalaa (1 Tess 4:5). Murheet ovat kaikkina aikoina pakanoiden tunnusmerkki.
33. Sana "etsiä" on evankeliumin avainsanoja. Verbin tässä saaman muodon perusteella sen merkitys on sekä 'etsiä jatkuvasti, lakkaamatta' (kuten Kol 3:1:ssa) että 'etsiä ensin', antaa Jumalalle hänelle kuuluva etusija. Sana ilmaisee lähinnä metsästäjän tapaa jäljittää saalistaan, innokasta, intensiivistä etsintää.
34. Jeesus tekee yhteenvedon siitä, mitä hän tähän mennessä on sanonut murehtimisesta, miten hyödytöntä se on. Hän kieltää ajattelemasta huomispäivää sillä tavalla, että se synkentää tämän päivän. Tähän jakeeseen saakka hän on puhunut niistä ongelmista, jotka ovat ihmiselle yleensä kovin tuttuja ja jotka voivat aiheuttaa huolia. Nyt hän vie ajatukset myös tuntemattomaan, huomiseen. Sitäkään meidän ei tule pelätä. Jonkin odottaminen huolestuneena lisää vain hämmennystä. Murehtiminen estää uskoa toimimasta, ja seurauksena siitä on, että ihmisen tälle päivälle tarkoitetut voimat kuluvat hukkaan. Energia, jolla hänen olisi pitänyt kohdata huomispäivä, vähenee. Huomenna saamme kaiken mitä sille päivälle tarvitsemme aivan samoin kuin tänäänkin.